Teurastamo 5

Teurastamo 5 on Kurt Vonnegutin vuonna 1969 kirjoittama romaani. Juhani Jaskarin suomenkielinen painos tästä on vuodelta 1970. Kustannusyhtiönä toimii Tammi.

Kirjan päähenkilönä toimii siis Yon Yonson joka luo kirjailijana täysin fiktiivisen hahmon, yhdysvaltalaisen sotilaan Billy Pilgrimin jonka seikkailut täyttävätkin koko romaanin. Näin ollen Billyn voisi luokitella kirjan päähenkilöksi.

Romaanin keskeisimmät tapahtumat sijoittuvat toiseen maailman sotaan ja kertovat Billyn kokemuksista sodassa. Tarinan keskeisin tapahtuma on Dresdenin pommitus jonka kirjan kirjoittaja Vonnegut on joutunut kokemaan. Myös kirjassa tapahtuva Billyn joutuminen sotavangiksi perustuu Vonnegutin omiin kokemuksiin.

Kirjan monien henkilöiden takia kaikkia ei kuvailla niin tarkasti jotta heistä saisi jonkinlaisen otteen ja heihin voisi samaistua. Näin käy myös kirjan päähenkilölle Yon Yonsonille joka esiintyy vain kirjan alussa. Hän käy hakemassa aineistoa ja inspiraatiota kirjaansa vanhan sotakaverinsa Bernard V. O’harenin turvin.

Yonsonin luoma hahmo Billy Pilgrim pitkä mies jota kuvaillaan henkisesti epäkypsäksi ja flamingon näköiseksi. Hän on vasta nuori mies ja joutuu sotaan ilman erityistä koulutusta. Hän on pohdiskeleva ja herkkä sekä eroaa muista sotilaista paljon.  Kirjan edetessä Billy pelastaa samassa ryhmässä liikkuvan Roland Wearyn, 18-vuotiaan ylipainoisen sotilaan muutaman kerran. Billy meinattiin myöskin tappaa vankileirillä Wearyn puheiden vuoksi.

Kirjan miljöö liittyy tietenkin sotaan. Miljöö hyppää sotarintamalta vankileirille ja vankileiriltä Dresdeniin. Kirjassa myös hypätään tulevaisuuteen tai planeetalle nimeltä Tralfamadore aina kun Billy nukkuu tai pyörtyy. Tralfmadore planeetalla Billylle opetetaan asioita ihmisten pahuudesta.

Kertojaratkaisu on sovitettu epänormaaliin tyyliin. Kirjan alussa annetaan kuva, että kertojana olisi Yon Yonson. Suurimman osan kirjasta kertojana on kuitenkin Yonsonin luoma hahmo Billy Pilgrim. Billy kuvailee jotkut asiat tarkasti, mutta toisaalta jättää jotkut asiat turhan taka-alalle.

Kirjan tärkein ja yleisin sanonta on ”niin se käy”. Tämä sanonta esiintyy aina, kun joku henkilö kuolee. Tämä kuvaa sitä kuinka välinpitämättömiä ihmiset olivat kuolemaan sillä he näkevät sitä kuitenkin joka päivä, sodastahan tässä on kyse.

Kirjasta tuli kielletty kirja vuonna 1973 Yhdysvalloissa. Syynä tähän olivat uskonnollisten ja seksuaalisten asioiden jatkuva käsittely. Kirjan kirjoittaja Kurt Vonnegutille ei seurannut mitään rangaistuksia, mutta joitain lukion opettajia erotettiin kirjan käyttämisestä opetuksessa Yhdysvalloissa.  Nykyään enää ei sensuroida kirjoja tällaisesta sillä teksti on nykyihmisille täysin normaalia.

Sinä ja Minä Runo

Ole sinä kirja, minä olen sivut
Ole sinä juna, minä olen raiteet
Ole sinä taivas, minä olen tähdet
Ole sinä sinä, minä olen minä

 

Proosan analyysi

Kiba Lumbergin Musta perhonen on julkaistu vuonna 2004. Kirjan on kustantanut Sammakko.

Musta perhonen voidaan luokitella kehitysromaaniksi. Kirjan päähenkilön Memesan elämää kurjassa mustalaisyhteisössä ryhdytään seuraamaan Memesan ollessa 5-vuotias. Kirja loppuu Memesan ollessa 13-vuotias. Näin ollen Memesan melkeinpä koko lapsuus kootaan 149:n sivun sisään. Kirjassa ei siis kuvata Memesan elämää kovinkaan yksityiskohtaisesti vaan hieman suurempia asioista kuten äidin lapsen syntymä sekä kouluelämän alkaminen.

"Minä kirottu ja siunattu olen syntynyt mustalaistytöksi." Tämä romaanista lainattu lause kuvaa erinomaisesti kirjan päähenkilön tuntoja. Kirjan päähenkilönä toimii mustalaisyhteisöön sopeutumaton nuori tyttö Memesa. Memesa ei osaa tai halua sopeutua mustalaisten elämäntyyliin ja on muutenkin tyytymätön sen hetkisiin oloihinsa. Hän tuntee itsensä erilaiseksi kuin muut ja se selittyykin osin hänen perisuomalaisista eli "valkolaisten" sukujuurista. Memesa on heti kirjan alusta lähtien suunitellut karkaavansa jonain päivänä ja jättävänsä taakseen omasta mielestään kurjan elämänsä.

Memesan äiti Roosa, on yksi romaanin keskeisimmistä henkilöistä. Memesa on kuvaillut äitiään vankkarankenteiseksi ja monia miehiäkin voimakkaammaksi. Joskus äiti kouluttaa myös Memesaa kovalla kädellä, mutta siitä Memesa on yleensä selvinny juoksemalla kovaa karkuun. Loppujen lopuksi äiti pitää hyvää huolta tyttärestään. Myös Memesan isä Viki on tärkeä henkilö romaanissa. "Isä pelastaa minut joskus äidin komennoista ja pääsen pois Hajutornista." Tämä sitaatti kuvaa hyvin isän ja tyttären välistä suhdetta ja sitä, että isä on ymmärtäväinen Memesaa kohtaan. Memesan perheeseen kuuluu vielä hänen sisko Signe, sekä Aleksi-veli. Kirjan edetessä Memesa saa vielä kaksi sisarusta lisää; Tihkusilmän ja Allanin.

Memesan perhe asuu kurjan mustalaisyhteisön keskellä. Kirjan alusta löytyy osuva kuvaus tähän yhteisoon: "Perheet ovat isoja ja pyykkipäivät raskaita, illalla naiset ovat nääntyneitä raadettuaan koko päivän pyykkilaudan ääressä. Tappeluita on usein. Kun miehet juovat, iskee raivo päälle ja alkaa voimien mittelö. Moni mustalaismies kuolee veitseniskuun." Tätä mustalaisten asuttamaa kolkkaa kuvataan heti väkivaltaiseksi ja vaaralliseksi seuduksi. Kuitenkin tätä samaista mustalaiskylää kuvataan myös positiivisella tavalla. "Kahakat tulevat ja menevät ja myöhemmin niistä kerrotaan lennokkaita juttuja toisille kaaleille, tummille."
 Memesan perhe asuu suuressa puutalossa jossa nukkuu myös monta muuta mustalaisperhettä. Myös monet sukulaiset käyvät siellä välillä kyläilemässä ja kertovat mitä erilaisimpia tarinoita.

Kirja alkaa, kun Memesa saa puhelun siskoltaan joka kertoo heidän äitinsä potkaisseen tyhjää. Memesa on silloin tiettävästi vanhempi sillä hänen hiuksensa ovat alkaneet harmaantua. Hän on myös ollut jo jonkin aikaa paossa mustalaisyhteisöstä. Prologin lopussa Memesa alkaa muistelemaan lapsuuttaan. Kirja kuvaa Memesan lapsuuden erilaisia vaiheita eikä siitä löydetä mitään tiettyä huippukohtaa. Loppun huipentuma on kuitenkin jo kauan tiedossa ollut tapahtuma, kun Memesa ottaa junan ja jättää mustalaisyhteisön karkaamalla Helsinkiin.

Kirjan alusta lähtien kertoja on ollut minäkertoja. Koko romaani edetään Memesan kokemusten ja ajatusten kautta. Kertoja ei välttämättä ole luotettava sillä se on läpi romaanin, lapsi. Memesa kertoo myös muiden mustalaisten tarinoita, mutta muuten on osallisena tapahtumien kulkuun. Kirjassa käytetään mustalaisten käyttämää murretta aina puheenvuoroissa. Muuten teksti on kirjakieltä.

Teos on erittäin nopeatempoinen sillä se etenee pienestä sivumäärästään huolimatta 8 vuotta Memesan elämästä. Kirjassa on tästä syystä paljon aukkoja. Tämän takia on joskus vaikeaa pysyä mukana ajan kulussa.

Romaanissa on jonkin verran toistuvuutta: Kirjassa kuvaillaan jatkuvasti Memesan ahdistusta keskellä mustalaisyhteisöä. Myös jatkuva pelko väkivallasta on toistuvaa. Nämä voidaan myös asettaa kirjan teemaksi.

Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista
PoEsia 2009

Tytti Heikkisen runokokoelma Varjot astronauteista on hänen omien sanojensa mukaan koonnut runonsa googlettamalla. Kokoelma voidaan jakaa kahteen eri osioon:

 "Vittu oon läski vaikka muut ovat laihoja. Oon kyl lyhytki, oonko läski vai lyhyt? Nokyl mä oon vaa nii hirveen läski ettei mitn järkee..." Näin alkaa kirjan ensimmäinen osio. Tämä osio kertoo yhden runominän, Läski XL:n, syömishäiriöisen ja muutenkin erilaisen tytön valituksista. Ne kuvataan hyvin realistisella, päiväkirjamaisella tyylillä. Teksti on pelkkää puhekieltä, mutta silti ainakin nuorelle helppo ymmärtää. Läski XL osiossa ei esiinny minkäänlaista soinnillisuutta. Osioon ei liity myöskään juonta joka ohjaisi tarinaa vaan lukemisen voi aloittaa mistä vaan ja olla heti perillä tapahtumista.

Toinen osio onkin jo perinteisempää runoutta, mutta siitäkin huomaa modernin tyylin.
"Missä jälkeenjääneitä, siellä yötä.
Laske kaikki putoavat tiilet, niiden kyky heittäytyä edellyttää
ilmiömäisen nokkelaa tukirakennetta.
Vesi on diminutiivinen kaasunvaihto joessa, hukassa sekin.
Pieninkin liekki tässä ympäristössä olisi yliampuva." Tästä toisen osion aloituksesta huomataan, että se on huomattavasti kevyempää luettavaa kuin ensimmäinen osio. Toisen osion runot eivät liity tosiinsa keskenään ja aiheet hyppivät aiheesta toiseen.

Nämä internetistä kootut runot eivät ole niin sanottuja perinteisiä runoja vaan edustavat nykyajan runoutta.
Runokokoelma on mielenkiintoisesti sekä erittäin omalaatuisesti rakennettu. Vaikka kaikkia runoja ei aina tajua, luulen, että oikea runojen ystävä voisi innostua tästä teoksesta. Minut itse tämä teos jätti kylmäksi.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Olemisen+siet%C3%A4m%C3%A4t%C3%B6n+leveys/HS20091111SI1KU03lai

http://www.poesia.fi/pdf/Kritiikki-Hameen-Sanomat-su-111009-Tytti-Heikkinen-Varjot-astronauteista.pdf

Anagrammi nimestäni

Jason Hoover

Sanomalehtiruno

Pikkutappio

Pelit päättyivät,
Pronssi taisteli kolmannella minuutilla,
iski pettymys,
puolustaja innostui.

Haiku Runo

Tuuli puhaltaa
Sinisen taivaan alla
On kesäpäivä